Ystävyys

Blogi ystävistä, kavereista ja elämästä

Category: Pohdintaa

Vaihtelua

vaihtelua

No niin, takaisin linjoilla vähän odotettua pidemmän ajan jälkeen. Mulla meni eilen totaalisesti hermot, kun minä ja WordPress ei oikein tultu toimeen ja lisäksi mulle iski niin jäätävä päänsärky koko päivän tietokoneella istumisen jälkeen, että koin parhaaksi sulkea läppärin ja mennä vain nukkumaan.

Tänään J heräsikin sitten töihin jo kuudeksi ja minä maailman huonoimpana nukkujana pomppasin myös tietenkin ylös. Päätin kuitenkin käyttää ajan hyödyksi ja lähdin kävelylle, kun aurinko jo paistoi nätisti siihen aikaan. 45 minuuttia reippailin ja tulin tosi tyytyväisenä takaisin kotiin – ei paljon parempaa alkua päivälle voisi toivoa 🙂

Töihin lähdin siis pirteänä, mutta tulin vähemmän pirteänä takaisin. Mun on kesäisin tosi vaikea motivoida itseäni salille, kun ulkona paistaa aurinko ja huvittaisi vain juosta. Jalat on kuitenkin edelleen sunnuntain jalkatreenistä sen verran jumissa, että lenkin sai tänään unohtaa. Sen sijaan järjestinkin itselleni vähän vaihtelua ja lähdin poikaystävän ja hänen kaverinsa kanssa salille. Kyseessä on Vaasan ehkä äijämäisin sali ja vaikka välillä tuntuikin, että mun otsaan olisi voinut liimata ”en kuulu joukkoon” -lapun, niin tosi tyytyväinen olin treeniin tänään. Tehtiin kaikki yhdessä selkää ja hauista ja pitkästä aikaa sain hauiskäännöissä lisätä vähän painoakin matkaan mukaan. Teki kyllä niin hyvää päästä uusiin ympyröihin treenaamaan ja vaikka treeni itsessään ei normaalista poikennutkaan, niin uusi paikka piristi.  Lisäksi sain tilattua itelleni vähän uutta lukemista, joka toivottavasti myös piristää hieman tässä lähikuukausien aikana. Jos teillä on siis mahdollisuus joskus poiketa muulle kuin vakisalillenne, niin suosittelen ehdottomasti käyttämään tilaisuuden hyväksi! Itse saan käydä tuolla nyt viikon verran ja voipi olla, että tämän viikon salitreenit tulee tehtyä siellä poikien kanssa. Eipähän pääse turhan helpollakaan, kun ei halua jäädä kovin pahasti pojille kakkoseksi 😛

Tänään onkin blogin kanssa hommat sujuneet huomattavasti paremmin ja pikku hiljaa tää alkaa muodostua sellaiseksi, kuin haluankin. Vielä on kuitenkin tekemistä!

Mietin, että olisiko teillä kiinnostusta kysymyspostaukselle? Fitfashioniin siirtymisen myötä uusiakin lukijoita (toivottavasti) tarttuu matkaan mukaan enkä jaksaisi kirjoittaa sellaista teennäistä esittelypostausta itsestäni, niin ajattelin, että siirtäisin vastuun mieluummin teille 😀 Mitä mieltä olette, kysymyspostaus; yes/no?

 

Uudet Silmälasit Netistä?

Silmälasien hankita, se on jotankin sellaista mistä en oikein pidä. Tiedän monia jotka ostaa monet lasit ja jotka jopa vaihtelevat silmälasejaan päivän tyylin mukaan. Minä en ole sellainen. Laseissa mulle tärkein on se, että ne toimii ja tietty positiivista on jos ne näyttää hyvältä päässä. Sen takia en ostakkaan uusia laseja kuin vasta sitten kun edelliset alkaa olla rikki, ja nyt on sellainen tilanne taas osunut kohdalle.

Oon jo tilannut edelliset silmälasit netistä, ja niin ajattelin myös tehdä tälläkin kertaa. Kuten tuosta oppasta vaikka näkee, ei se ole niin vaikeaa kuin voisi pelätä. Oikeastaan aika helppo homma, kunhan on vaan oikeat tiedot ja mitat tiedossa. Ja itse kävin tuossa loman loppumisen kunniaksi ihan näöntarkastuksessa, jossa sain kaikki ajankohtaiset mitat helposti ja nopeasti. Näemmä oli näkö taas hieman heikentynyt sitten viime kerran 🙁

Vertailin vähän noita silmälasikauppoja ton sivuston kautta, ja vaikuttaisi että seuraava tilaukseni tapahtuu Mister Spexin kautta. Hieman erikoinen nimi, mutta listattu tuolla sivustolla ykkösvaihtoehdoksi 2017.

Tilaus olisi tarkoitus laittaa menemään heti ensi viikon alussa, tai ehkä jo huomenna sunnuntaina jos ehdin.

Millaiset silmälasit hankin?

Kuten sanottua, en panosta kovin paljon silmälasien valintaan, vaan päätös tehdään paljolti sen mukaan, mistä löytyy nätit ja toimivat lasit. Yleisesti pidän kyllä hieman suuremmista laseista, ja nyttenkin varmaan tulen hankkimaan sellaiset isommat linssit ja paksummat kehykset.

Vinkkinä voisin kyllä sanoa muille silmälaseja pitäville, että kannattaa panostaa hieman niihin parempiin linsseihin ja kunnollisiin merkkikehyksiin. Säilyy nimittäin ehjänä paljon pidempään kuin noi halvemmat versiot. Itse olen kyllä huomannut merkittävän eron noissa, ja olenkin lopettanut jo parit lasit sitten noiden halpojen lasien ostamisen. Jos siis ei ole tarjouksen takia halpa. Enkä ole katunut pätkääkään!

Ehkä hieman yllättävän paras merkki mulla on ollut Guess. Sitä ei heti ajattelisi, mutta ne lasit oli tosi laadukkaat ja kesti vähän isompaakin iskua. Luulisi että ne olis ollut tollaset kauniit ja muodikkaat, mutta sen lisäksi ne oli myös tosi kestävät. Pointsit siis sinnepäin!

En oo siis vielä lyönyt lukkoon mitään merkkejä tai sellaista, vaan meen hieman sen mukaan mikä miellyttää silmää ja lähden siitä sitten etenemään. Katotaan millaset lasit sitä sieltä sitten tupsahtaa 🙂

silmälasi idea

Tämmöset vois olla ihan makeet

Täydellinen kansalainen on onneton

”Tyytyväisyys tappaa kehityksen” -väitteestä, josta on kirjoitettu varmaan niin paljon että tursuaa korvista ulos. Oon itsekin siitä muistaakseni joskus paasannut, mutta virkistyksen vuoksi part 2 tulee tässä. Osittain myös siitä syystä, että joku nimeltä mainitsematon henkilö on sitä mieltä, että olen huonoitsetuntoisin ihminen, kenet hän tietää. Kertoo jälleen paljon enemmän hänestä kuin minusta. Koskaan en ole väittänyt, että olisin onnistunut kehittämään hyvä itsetunnon. Sillä saralla on vielä valtavasti työtä, mutta muutamien muutosten kautta oon ottanut ison harppauksen eteenpäin.

kehitys

Ensinäkin, mun mielestä tyytyväisyys omaan itseen on kaiken perusta hyvälle itsetunnolle. Itsensä hyväksyminen ei tarkota sitä, ettei olis tarvetta tai halua kehittää itseään vaan sitä, että tällä kyseisellä hetkellä hyväksyn itseni ja oon itseeni tyytyväinen näin. Tavoitteista riippuen tyytyväisyyden taso voi olla aivan eri päivän, kuukauden, vuoden tai vaikkapa 10 vuoden päästä. Kyllä asioita saa tavoitella, mutta ei oman itsensä kustannuksella. Ei masokismia käyttäen. Treenaaminen, joka perustuu siihen että ”mä meen salille, koska mun perse on niin ruma” ei varmaankaan ikinä johda haluttuun lopputulokseen. Sitä persettä puristellaan peilin edessä koko lopun elämää ja aina siinä on jotain vikaa. Koko projekti menee pilalle, koska itseä puhutellaan kuin roskaa. Pidemmän päälle toimivampi ajatus vois olla vaikka ”haluaisin oppia treenaamaan pakaralihasta” ja tulokset on plussaa. Tällä tyylillä ne on myös huomattavasti pysyvämpiä, koska pakaran lisäksi myös oma ajattelumaailma kehittyy positiivisemmaksi. Saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla – joko ”mä olin huono ja yrityksestä huolimatta oon edelleen huono” tai ”opin treenaamaan ja sain kaupan päälle hemmetin hyvän hanurin”. Siitä voi taas valita.

2 vuotta sitten oli suunnaton halu oppia. Välissä on ollut aikoja, jolloin oli suunnaton tarve mollata huonoja reisilihaksia. Nykyään oon taas tosi motivoitunut oppimaan lisää ja sitä kautta myös HUOMATTAVASTI tyytyväisempi, kuin koskaan aikaisemmin.

 

Ihmisiä painostetaan olemaan niin epärealistisen tehokkaita koko ajan, minkä vuoksi tyytyväisyys ei sovi ainakaan meille suomalaisille. Sehän sotii sitä kaikkea vastaan, johon meidät opetetaan jo pienestä pitäen: tee enemmän, nopeammin, paremmin, tarkemmin. Työnantajat haluavat lukea työhakemuksista sanoja armoton, joustava (ajankäytössä), tinkimätön, pedantti, vaativa, reipas, nopea ja oma-aloitteinen. Näin me kirjoitamme paremman aseman ja arvostuksen toivossa. Ennen pitkää meistä tulee tällaisia ihmisiä ihan oikeasti, koska ihminen toimii ajatustensa johdattelemana. Arvostus on ehdottomasti se, mitä me tavoitellaan ja ikävä kyllä nimenomaan sitä ulkopuolelta tulevaa. Ahneella on paskanen loppu, kyllä meistä jokainen sen tietää. Siitä huolimatta kaikki pitää saada ja omistaa, eikä me taideta ikinä oppia virheistä. On oltava parempi kuin muut, mikä ajaa meidät tekemään niistä epärealistisista asioista realistisia. Lopputuloksena on sekä ulkopuolelta että itse itselle luodut entistä kovemmat vaatimukset. Kun yks mokaa, kaikki kärsii.

Ihmiset ei uskalla oikeesti tehdä muutoksia. Me ollaan niin juurtuneita omiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Ikävä kyllä toistamalla samoja rutiineja ja hokemalla samoja, pahoja ajatuksia itsellemme päivittäin me ainoastaan vahvistetaan niitä. Syntyy ihan hillitön oravanpyörä, josta poispääsy vaatii vähintäänkin yhtä paljon kuin sinne päätyminenkin. Tää tyyli vie aina vaan kauemmaksi siitä onnellisuuden tilasta, mitä jokainen syvällä sisimmässään haluaa. Me halutaan olla onnellisia! Mutta me ei olla. Me ollaan ylibuukattuja, stressaantuneita ja tyytymättömiä kaikkeen.
Suurin muutos on jossain tuon vetyperoksidi-blondin alla.

Se tyytyväisyys minään ei varmasti tapahdu itsestään vaan jokaisen muutoksen eteen on painettava hommia. Oon törmännyt moneen blogiin, joiden ideana on rakentaa parempi itsetunto treenatun vartalon myötä. Ikävä kyllä se ei mene niin. Itsekriittisyys on meissä niin paljon hallitsevampi ominaisuus kuin se itsetyytyväisyys. Se, mitä haluat tänään on pilkan aihe huomenna. Minkään asian saavuttaminen ei koskaan oo riittävä ja juuri tän vuoksi tyytyväisyys itseen tai omaan elämään ei voi perustua saavutuksiin tai muilta saatuun arvostukseen. Asia, jolle täytyy tehdä jotain on oma korvien väli.

© 2018 Ystävyys