Ystävyys

Blogi ystävistä, kavereista ja elämästä

Uutta koiratrimmeriä etsimässä

Ei saakutti tässä on nyt ollut kyllä aika ärsyttävää aikaa tän sateen ja märkyyden kanssa, kun tota koiran turkkia saa pestä suunnilleen ihan jokaisen kävelyn jälkeen ja melkein välillä kun se vaan hetkenkin käy tuolla ulkona pihalla. Vettä on vaan tullut ja tullut ja maa on ihan märkä ja jokapaikasta tarttuu hirveet liat ja roskat tohon turkkiin!

koira kuva

Mul on tällänen Cavalieeri koira kotona

Ja vielä kun toi oma koiratrimmeri meni rikki kesän aikana. Nyt olisi sitten ainakin hyvä motivaatio hankkia uusia koiratrimmeri, ennen kuin menee hermo ihan kokonaan. Eikä se nyt koirallekkaan oo kivaa kun tollanen pitkä turkki kastuu. Ja sitten joutuu noita takkujakin tossa availee, kyllä se pitää hieman trimmeriä käteen ottaa ja leikata noita karvoja ja takkuja pois.

Mun edellinen koiran trimmauskone oli ihan ok, mutta nyt ajattelin että hankkisin suosiolla ihan sellasen kovemman tason vehkeen, varsinkin kun noi leikkurit ei näytä maksavan kuin jonkun satasen luokkaa vaikka olisi ihan laadukaskin. Vähän kattelin kanssa tuolta Koirakamojen puolelta, mutta taidan kuitenkin hankkia jostain muualta. Pitäisi kuitenkin aika lähiaikoina toi tilaus laittaa menemään, että saisi noita karvoja lyhyemmäksi ennen kuin ihan talvi tulee. Talvella se on sitten siinä mielessä onneksi helpompi, että se lumi ei samalla tavalla tartu turkkiin ja tee märäksi, ellei sitten oo ihan nollakeli, joka tietenkin näiden edellisten talvien perusteella on sekin mahdollista.

Toi ekan linkin Andeustrimmeri vaikuttaa kuitenkin aika hyvältä, joten enköhän mä ala sen puoleen kääntyä. Se on muuten hassua miten paljon tälläinen kirjoittaminen saa ajatuksia kasaan, kun tän aikana tulee sellainen fiilis että niinkuin älyää asioita mitä on pohtinut aikaisemmin. Enköhän mää vaan tuon tilaa, ja katselen tässä viikonlopun aikana vähän mistä se saisi edullisimmin ja kätevimmin tilattua ja ostettua.

Voisi käydä ihan ostoksilla tuolla shoppailukeskuksessa, tai sitten tilata vaan netistä. Täytyy kattoo miten ton saatavuus on ja miten sen hinta on missäkin paikassa.

Että sellaista, sellainen tää ainakin mulla nyt on tää ikävä lokakuu kuten sanotaan. Ei mitenkään lempikuukausiani, mutta kohtahan sitä sentään ollaan jo puolivälissä. Jouluunkin on vain 2 kuukautta ja risat, huh huh!

Kaverini otti pikavipin!

pikavippi

Monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä olen kokenut eri kaverien kanssa, mutta tämä on kyllä ensimmäinen laatuaan mitä minulle on vastaan tullut. Kaverini nimittäin oli ottanut hetki sitten pikavipin, ja kertoi minulle että hänellä oli nytten vaikeuksia maksaa se takaisin. Ja hän haluaisi siis, että auttaisin siinä häntä.

Oikeesti, pikavippi?

Henkilökohtaisesti en ole ikinä pikavippeihin koskenut, ja tiedän niistä vain hyvin vähän. Sen takia ensimmäinen asia mitä melkein tein oli etsiä hieman tietoa pikavipeistä, ja miten ne oikein toimivat. Tämä kirjoitus pikavipeistä antoi hyvän pohjan, ja melko pian minulle olikin selvinnyt mistä niistä oli kyse. Ne ovat näemmä muuttuneet jonkin verran siitä kun ne olivat pinnalla sillon joskus 2000 -luvun puolivälissä. Nykyään tuntuu että lainaa voi saada paljon enemmän kuin muistan silloin tarjottaneen. Voin kyllä muistaakkin väärin.

Muuten, se mikä minua ihmetytti oli kun vastaan tuli tämänlainen 18-vuotiaille vippejä tarjoava sivusto (joka taitaa olla saman tekijän kuin edellinen koska linkki oli sieltä). Luulin nimittäin vakaasti, että 18 vuotiaille ei enään annettaisi pikavippejä! Kaikkea sitä oppii kun vähän edes tutustuu asiaan.

No nyt mun pitäisi sitten päättää, mitä teen ton kaverin kanssa. Yhteensä se on velkaa 1500 €, josta se uskoi pystyvänsä maksamaan takaisin noin 1100 euroa. Mun pitäisi siis auttaa sitä 400 euron edestä, jos siis siihen suostun. Kuulemma se oli ottanut noi rahat auton korjaamiseen, ettei ne sentään ollut mitenkään kurkusta alas menneet tai sellaista. Kuitenkin, toi ei ehkä ole se kaveri jota ajattelisin jos jättäisin rahojani turvalliseen huostaan. Toisaalta se on muuten tosi hyvä kaveri, ja haluaisin sitä auttaa. Mulle tulisi kuitenkin myös hieman vaikeuksia, jos se ei tota summaa mulle takaisin enään maksaisi.

Puuhhh… mitä sitä tässä oikein tekisin. Kysymys on vähän se, että joutuuko se pahaan pulaan jos en auta, vai miten sille käy sitten. Kun jos vaihtoehto on kunnon velkakierre, niin tietty autan. Mutta… mullekkin olisi käyttöä noille rahoille.

Kaippa se on nyt kuitenkin sitä autettava jos se tarvii apua. Sitähän varten kai kaverit kuitenkin nyt on. Mielummin ite kärsin hieman, kun laitan sitä tosi pahaan pulaan. No joo, juu. Kaippa se on näin tehtävä jos se pyytää apua.

Ootteko te joskus joutunut vaikeisiin tilanteisiin kavereittenne kanssa? Kertokaa kommenteissa jos löytyy tarinoita tai ehdotuksia tähän mun tilanteeseen.

Uudet Silmälasit Netistä?

Silmälasien hankita, se on jotankin sellaista mistä en oikein pidä. Tiedän monia jotka ostaa monet lasit ja jotka jopa vaihtelevat silmälasejaan päivän tyylin mukaan. Minä en ole sellainen. Laseissa mulle tärkein on se, että ne toimii ja tietty positiivista on jos ne näyttää hyvältä päässä. Sen takia en ostakkaan uusia laseja kuin vasta sitten kun edelliset alkaa olla rikki, ja nyt on sellainen tilanne taas osunut kohdalle.

Oon jo tilannut edelliset silmälasit netistä, ja niin ajattelin myös tehdä tälläkin kertaa. Kuten tuosta oppasta vaikka näkee, ei se ole niin vaikeaa kuin voisi pelätä. Oikeastaan aika helppo homma, kunhan on vaan oikeat tiedot ja mitat tiedossa. Ja itse kävin tuossa loman loppumisen kunniaksi ihan näöntarkastuksessa, jossa sain kaikki ajankohtaiset mitat helposti ja nopeasti. Näemmä oli näkö taas hieman heikentynyt sitten viime kerran 🙁

Vertailin vähän noita silmälasikauppoja ton sivuston kautta, ja vaikuttaisi että seuraava tilaukseni tapahtuu Mister Spexin kautta. Hieman erikoinen nimi, mutta listattu tuolla sivustolla ykkösvaihtoehdoksi 2017.

Tilaus olisi tarkoitus laittaa menemään heti ensi viikon alussa, tai ehkä jo huomenna sunnuntaina jos ehdin.

Millaiset silmälasit hankin?

Kuten sanottua, en panosta kovin paljon silmälasien valintaan, vaan päätös tehdään paljolti sen mukaan, mistä löytyy nätit ja toimivat lasit. Yleisesti pidän kyllä hieman suuremmista laseista, ja nyttenkin varmaan tulen hankkimaan sellaiset isommat linssit ja paksummat kehykset.

Vinkkinä voisin kyllä sanoa muille silmälaseja pitäville, että kannattaa panostaa hieman niihin parempiin linsseihin ja kunnollisiin merkkikehyksiin. Säilyy nimittäin ehjänä paljon pidempään kuin noi halvemmat versiot. Itse olen kyllä huomannut merkittävän eron noissa, ja olenkin lopettanut jo parit lasit sitten noiden halpojen lasien ostamisen. Jos siis ei ole tarjouksen takia halpa. Enkä ole katunut pätkääkään!

Ehkä hieman yllättävän paras merkki mulla on ollut Guess. Sitä ei heti ajattelisi, mutta ne lasit oli tosi laadukkaat ja kesti vähän isompaakin iskua. Luulisi että ne olis ollut tollaset kauniit ja muodikkaat, mutta sen lisäksi ne oli myös tosi kestävät. Pointsit siis sinnepäin!

En oo siis vielä lyönyt lukkoon mitään merkkejä tai sellaista, vaan meen hieman sen mukaan mikä miellyttää silmää ja lähden siitä sitten etenemään. Katotaan millaset lasit sitä sieltä sitten tupsahtaa 🙂

silmälasi idea

Tämmöset vois olla ihan makeet

Herätys!

Kuten olette varmasti huomanneet niin viikkoon ei ole tullut postauksia. Laitetaanko dieetin piikkiin? No ei laiteta. Aika isoja elämänmuutoksia on nyt tapahtunut ja niiden myötä on täytynyt priorisoida jäljellä olevat energiat oleelliseen. Tällä hetkellä se oleellinen tarkoittaa tietysti mahdollisimman täsmällisesti toteutettavaa kisoihin valmistautumista, mutta myös oman asunnon etsimistä, löytymistä ja tulevaa muuttorumbaa. Tietyt asiat oon tietoisesti tahtonut pitää poissa ”treeniblogista”, minkä vuoksi nyt oli aiheellista vetäytyä hetkeksi. Kiitos jokaisesta välittävästä yhteydenotosta. Minä voin hyvin ja life goes on.

Ajatukset on väistämättä olleet vähän siellä sun täällä, vaikka suurimmaksi osaksi onneksi kisoissa. Korvien välissä käytävä preppaus ei ole varsinaisesti ollut sitä mitä haen ja toivon, mutta ote ruoissa ja treeneissä on pysynyt mallikkaasti. Pelkkä blogin avaaminen tuntui suurelta kynnykseltä ja jokainen bloggaaja ainakin tietää mistä puhun, kun väitän että se kynnys kasvaa entisestään postaustauon venyessä. Kirjoittanut olen itselleni aina, koska se on mun tapani käsitellä asioita. Täällä tahtoisin toimia jonkin asteisena esimerkkinä (en keksi tähän hätään parempaa sanavalintaa), mutta tuntuu ettei tämänhetkinen tilanne juurikaan tue sitä. Ehkä voin silti rohkaista muita tekemään suuria päätöksiä, valitsemaan sen helpon tien sijaan toisen polun, oppimaan ja elämään. Tämä olis mun plääni.

Toivon siis kirjoittajana teiltä ymmärrystä ja toki myös sitä, että jaksatte edelleen täällä vierailla. Herätetään yhdessä tämä blogi henkiin taas. Tämän suurempaa anteeksipyyntöä en suorita, enkä ota postaamisesta taakkaa harteilleni. Rennoin ottein itseni ja teidän vuoksi edelleen kirjoitan ja toivon sen välittyvän.

Nyt, kun on mahdollista tehdä käytännössä juuri kuten itse haluan niin muutto Helsinkiin houkuttelee kovasti. Se on ollut yksi mun haaveista jo pitemmän aikaa, eikä tuo tunne ainakaan heikkenemään viime aikoina ole päässyt. Ensin hoidetaan silti kisat alta ja nautitaan hetkestä. Syyskuun ensimmäinen päivä alkavat myös mun uudet opinnot Vaasassa ja olen todella motivoitunut. Koulusiirtoa olisi silti tarkoitus hakea niin pian kuin mahdollista, kerätä kamat kasaan ja lähteä jonnekin elämään. Yksin olo on jo nyt ollut aivan hemmetin opettavaista aikaa niin hyvässä kun pahassa, joten ehkäpä jouluun mennessä uusi elämä alkaa olla paremmalla mallilla alkujärkytyksen väistyttyä. Mulla on ihan mielettömät ihmiset ympärillä ja taas niiden merkitys kasvaa entisestään. Kiitos, kun olette olemassa.

Asiasta seuraavaan.. Mun henkilövaaka hajosi. Rehellisesti sanottuna oon melkeen toivonut tätä, koska nyt voin olla varma ettei siihen ollut luottamista ennenkään. Paska vehje, joka on tehnyt mun elämästä vaikeampaa. Paino ei mukamas ole tippunut juuri lainkaan, vaikka kunto etenee selkeästi ja muutoksia on tehty paljon. Välillä tekis mieli itkeä, mutta oon tullut siihen tulokseen että nauru on huomattavasti toimivampi suhtautumistapa. Eihän tuo vaaka mikään oikea ongelma ole, mutta joskus se saattaa olla piste i:n päälle, että romahdus on valmis. Välillä keinun tämän dieetinkin kanssa aivan epätoivon rajamailla, koska kyseenalaistan itseni ja kroppani. Haluan tietysti muutoksia heti, lasken päiviä ja viikkoja joiden perusteella korvien välissä raksuttaa kaikenlaista. Raskasta toisinaan, mutta tavallaan juuri sitä lajin parasta antia – lopussa kiitos seisoo.

dieetisafla

Mä en todellakaan pysty syömään näin!

Tosiaan ruoista ollaan vähän supistettu ja muutettu muutenkin paljon asioita sillä puolella. Treenit ovat pysyneet samana eli 5 punttia ja 3 aerobista. Tankkauspäiviä on saanut aina välillä pitää ja viimeisin oli reilu viikko taaksepäin. Oikeestaan tuo saaminen ei edes ole kovin osuva sanavalinta, kun ruokahalu on ollut kadoksissa eli joutuminen kävis melkeen paremmin. Nyt on onneksi alkanut maistua sapuskat taas paremmin, mutta yritän pitää ajatukset muualla kuin ruoassa. Mulle ei oo ikinä sopinut nälkä, koska tuun kiukkuiseksi ja epätoivoiseksi. Onneksi tällä hetkellä riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi niin ei ehdi liioin ajatella seuraavaa ateriaa tai ainakaan sen naurettavan pientä kokoa.

Rauhoittuminen on edelleen mun suurin ongelmani ja nukkumaan en yksinkertaisesti ole kyennyt. Aivan järjetöntä tuo pyöriminen ja ajatusten kanssa tappelu! Toisekseen tämänhetkinen asunto muistuttaa lämpötilojen puolesta lähinnä saunaa eli suihkussa saa ravata aamuin sekä illoin. Sama juttu se taitaa olla vähän jokaisella näin painostavina ilmoina, mutta tosiaan tuo nukkumattomuus verottaa kaikesta. Viime yönä tuli edes muutama tunti katkeamatonta unta, mutta ei vielä riittävästi. Odotan vaan sitä totaaliuupumusta, joka kaataa mut sänkyyn. Kuulin, että pari hyvin nukuttua yötä korjais paljon. Nyt alkaa olla se tunne, että rytmi palaa pikkuhiljaa ennalleen ja pystyy jo nukkua yksin. Siitä huolimatta tahdon jo muuttaa ja saada asiat eteenpäin.

Kunto sitten… En oo pahemmin edes miettinyt, joten kuvat saanee kertoa tässä vaiheessa enemmän. Tiedän, että se on mennyt eteenpäin enkä jaksa stressata nyt tippaakaan (niin varman). Puolentoista viikon kuluttua lähden 5 päiväksi Arin luo, jolloin selviää enemmän. Tulee tosi hyvään saumaan ja into pinkeänä odotan reissua. Enhän mä ole tainnut viime vuoden EM-matkan lisäksi koskaan olla niin kauaa pois kotoa. Siellä saakin keskittyä vain oleelliseen eli treeniä, ruokaa ja lepoa. Täydellistä ellen sanoisi.

Täydellinen kansalainen on onneton

”Tyytyväisyys tappaa kehityksen” -väitteestä, josta on kirjoitettu varmaan niin paljon että tursuaa korvista ulos. Oon itsekin siitä muistaakseni joskus paasannut, mutta virkistyksen vuoksi part 2 tulee tässä. Osittain myös siitä syystä, että joku nimeltä mainitsematon henkilö on sitä mieltä, että olen huonoitsetuntoisin ihminen, kenet hän tietää. Kertoo jälleen paljon enemmän hänestä kuin minusta. Koskaan en ole väittänyt, että olisin onnistunut kehittämään hyvä itsetunnon. Sillä saralla on vielä valtavasti työtä, mutta muutamien muutosten kautta oon ottanut ison harppauksen eteenpäin.

kehitys

Ensinäkin, mun mielestä tyytyväisyys omaan itseen on kaiken perusta hyvälle itsetunnolle. Itsensä hyväksyminen ei tarkota sitä, ettei olis tarvetta tai halua kehittää itseään vaan sitä, että tällä kyseisellä hetkellä hyväksyn itseni ja oon itseeni tyytyväinen näin. Tavoitteista riippuen tyytyväisyyden taso voi olla aivan eri päivän, kuukauden, vuoden tai vaikkapa 10 vuoden päästä. Kyllä asioita saa tavoitella, mutta ei oman itsensä kustannuksella. Ei masokismia käyttäen. Treenaaminen, joka perustuu siihen että ”mä meen salille, koska mun perse on niin ruma” ei varmaankaan ikinä johda haluttuun lopputulokseen. Sitä persettä puristellaan peilin edessä koko lopun elämää ja aina siinä on jotain vikaa. Koko projekti menee pilalle, koska itseä puhutellaan kuin roskaa. Pidemmän päälle toimivampi ajatus vois olla vaikka ”haluaisin oppia treenaamaan pakaralihasta” ja tulokset on plussaa. Tällä tyylillä ne on myös huomattavasti pysyvämpiä, koska pakaran lisäksi myös oma ajattelumaailma kehittyy positiivisemmaksi. Saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla – joko ”mä olin huono ja yrityksestä huolimatta oon edelleen huono” tai ”opin treenaamaan ja sain kaupan päälle hemmetin hyvän hanurin”. Siitä voi taas valita.

2 vuotta sitten oli suunnaton halu oppia. Välissä on ollut aikoja, jolloin oli suunnaton tarve mollata huonoja reisilihaksia. Nykyään oon taas tosi motivoitunut oppimaan lisää ja sitä kautta myös HUOMATTAVASTI tyytyväisempi, kuin koskaan aikaisemmin.

 

Ihmisiä painostetaan olemaan niin epärealistisen tehokkaita koko ajan, minkä vuoksi tyytyväisyys ei sovi ainakaan meille suomalaisille. Sehän sotii sitä kaikkea vastaan, johon meidät opetetaan jo pienestä pitäen: tee enemmän, nopeammin, paremmin, tarkemmin. Työnantajat haluavat lukea työhakemuksista sanoja armoton, joustava (ajankäytössä), tinkimätön, pedantti, vaativa, reipas, nopea ja oma-aloitteinen. Näin me kirjoitamme paremman aseman ja arvostuksen toivossa. Ennen pitkää meistä tulee tällaisia ihmisiä ihan oikeasti, koska ihminen toimii ajatustensa johdattelemana. Arvostus on ehdottomasti se, mitä me tavoitellaan ja ikävä kyllä nimenomaan sitä ulkopuolelta tulevaa. Ahneella on paskanen loppu, kyllä meistä jokainen sen tietää. Siitä huolimatta kaikki pitää saada ja omistaa, eikä me taideta ikinä oppia virheistä. On oltava parempi kuin muut, mikä ajaa meidät tekemään niistä epärealistisista asioista realistisia. Lopputuloksena on sekä ulkopuolelta että itse itselle luodut entistä kovemmat vaatimukset. Kun yks mokaa, kaikki kärsii.

Ihmiset ei uskalla oikeesti tehdä muutoksia. Me ollaan niin juurtuneita omiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Ikävä kyllä toistamalla samoja rutiineja ja hokemalla samoja, pahoja ajatuksia itsellemme päivittäin me ainoastaan vahvistetaan niitä. Syntyy ihan hillitön oravanpyörä, josta poispääsy vaatii vähintäänkin yhtä paljon kuin sinne päätyminenkin. Tää tyyli vie aina vaan kauemmaksi siitä onnellisuuden tilasta, mitä jokainen syvällä sisimmässään haluaa. Me halutaan olla onnellisia! Mutta me ei olla. Me ollaan ylibuukattuja, stressaantuneita ja tyytymättömiä kaikkeen.
Suurin muutos on jossain tuon vetyperoksidi-blondin alla.

Se tyytyväisyys minään ei varmasti tapahdu itsestään vaan jokaisen muutoksen eteen on painettava hommia. Oon törmännyt moneen blogiin, joiden ideana on rakentaa parempi itsetunto treenatun vartalon myötä. Ikävä kyllä se ei mene niin. Itsekriittisyys on meissä niin paljon hallitsevampi ominaisuus kuin se itsetyytyväisyys. Se, mitä haluat tänään on pilkan aihe huomenna. Minkään asian saavuttaminen ei koskaan oo riittävä ja juuri tän vuoksi tyytyväisyys itseen tai omaan elämään ei voi perustua saavutuksiin tai muilta saatuun arvostukseen. Asia, jolle täytyy tehdä jotain on oma korvien väli.

Miksi ystävät on niin tärkeitä!

ystävät

Eilen vietin ihanan päivän mun lukioajoilta kultakimpaleiksi mudostuneiden ystävien kanssa. Pyritään tapaamaan aina kun mahdollista, kestää että saadaan neljän ihmisen aikataulut natsaamaan. Tätäkin tapaamista kyllä kauan suunniteltiin ja heiteltiin viestillä ehdotuksia. Kun vihdoin tavataan, voi sitä ilon määrää.:)
Käytiin lounaalla thaimaalaisessa ja höpöteltiin kaikesta. Keskustelujamme onkin varmaan aika hauska kuunnella, koska osaamme lennossa siirtyä aiheesta toiseen ja taas palata takaisin aiheeseen yksi. Yksi ystävistäni ei harmikseni esiinny kuvissa, koska hän toimi kuvaajana. Hän kuitenkin on syksyllä lähdössä kolmen kuukauden mittaiselle kierrokselle Amerikkaan miehensä kanssa. Wau, mitä kaikkea he tulevatkaan kokemaan! Rohkeus ja ennakkoluulottomuus kannattaa ehdottomasti!

Ystäväni lemmikki on nykyään Sulo -fretti. Hasssu pikku vekkuli tapaus, joka tassutteli minua vastaan ovella.:D Aikas söpö näädältä tuoksuva ja mahdoton. Välillä sen pää upposi meidän talvisaappaisiin, välillä se haukotteli leveästi, tutkaili laukkuni sisältöä ja pyöri taas menemään ja pulputti väliin.
Olin reissussa siis iltaan asti. Ohjauksiin menin suoraan ja siitä vielä hierojalle. Ah, jalat ja alaselkä on nyt hierottu. Puoltoista tuntiahan siinä menikin.:) Nyt lihaksissa tuntuu ja annankin alakropalle tänään lepopäivän. Illasta selkä ja ojentajat vuorossa. Heh, leuanvetoprojektini saa edistyä.

Aamulla ulkona kävellessäni taivas oli jotain niin upean punaista. Harmikseni ei ollut kännykkää mukana jolla olisin kuvannut teille sen upeuden. Hiihtolomani lähestyy ja ensiviikolla saankin keskittyä enemmän kotijuttuihin, blogihommiin ja aamuaerobisiin;)
Ajattelin helatorstailoman kunniaksi liikkua enemmän peruskestävyysalueella aamuaerojen merkeissä.

Ihunaa torstaita teille!

© 2017 Ystävyys